Varhaismoderni filosofia

Historian varhaismoderni ajanjakso on karkeasti ottaen 1500-1789, mutta nimitystä ”varhaismoderni filosofia” käytetään tyypillisesti viittaamaan suppeampaan ajanjaksoon.

Kaikkein suppeimmassa merkityksessä termiä käytetään viittaamaan pääasiassa 1600-luvun ja 1700-luvun filosofiaan, joka alkaa tyypillisesti René Descartesista. Tällaisiin analyyseihin sisältyvät tyypillisesti 1600-luvun filosofit Thomas Hobbes, Blaise Pascal, Baruch Spinoza, Gottfried Wilhelm Leibniz ja Isaac Newton. 1700-luvulle, joka tunnetaan usein valistuksen aikakautena, kuuluivat sellaiset varhaismodernit ajattelijat kuin John Locke, George Berkeley ja David Hume.

Termiä käytetään joskus laajemmin, jolloin siihen kuuluvat myös varhaisemmat ajattelijat 1500-luvulta, kuten Niccolò Machiavelli, Martin Luther, Johannes Calvin, Michel de Montaigne ja Francis Bacon. Joissakin määritelmissä myös laajennetaan ”varhaismodernin” nimityksen alle kuuluvien ajattelijoiden joukkoa, kuten Voltaire, Giambattista Vico ja Thomas Paine. Laajimman määritelmän mukaan varhaismodernin kauden sanotaan päättyneen vuonna 1804 Immanuel Kantin kuolemaan. Näin tarkasteltuna ajanjakso ulottuu viimeisistä renessanssin filosofeista aina valistusajan viimeisiin päiviin asti.