Belgian itsenäisyys (1830 – nykyaika)

1830-1908

Lontoossa avattiin 4. marraskuuta diplomaattinen konferenssi Belgian tulevaisuudesta. Tuon ajan suurvallat tunnustivat Belgian irtautumisen (Pohjois)Alankomaista. Leopold I Saksi-Coburgista tuli Belgian ensimmäinen kuningas (1831-1865). Vuonna 1865 häntä seurasi hänen poikansa Leopold II (1865-1909). Heidän valtakaudellaan Belgiasta tuli toiseksi merkittävin teollisuusvalta.

Kummatkin kuninkaat halusivat turvata Belgian taloudellisen itsenäisyyden edistämällä siirtomaaretkiä, mutta he onnistuivat siinä vasta 1800-luvun lopulla. Tällöin Leopold II tuki Henry Stanleyn retkiä Kongon altaaseen. Hän teki paikallisten päälliköiden kanssa sopimuksia, joiden tuloksena syntyi valtioiden liitto. Belgian hallitus ja parlamentti eivät aluksi puuttuneet kuninkaan operaatioihin. Koska Leopold II oli ollut Keski-Afrikan alueiden ensimmäinen haltija, hänellä oli vahva asema Berliinin konferenssissa vuonna 1884. Hänen vaatimuksiinsa vastattiin. Vuonna 1885 Belgian parlamentti suostui siihen, että Leopold II:sta tuli Kongon valtionpäämies. Vuonna 1908 Kongon hallinta siirtyi Belgian valtiolle.

Vuonna 1908 Kongon hallinta siirtyi Belgian valtiolle.